Inflaatio on tällä hetkellä yksi suurimmista kysymysmerkeistä, mitä tulee euroalueen talouskehitykseen. Koronapandemian hellittäessä maailmalla euroalueen talous on aloittanut vahvan elpymisen. Vahva talouden elpyminen on tosin johtanut tuotantoketjujen pullonkauloihin etenkin tuotantoketjujen alkupäässä. Välituotteiden tuontihinnat ovat kohonneet elokuun 16,0 prosentista 17,2 prosenttiin. Muun muassa maakaasun ja sähkön markkinahinnat ovat nostaneet tuotantokustannuksia. Tuottajahintojen nousu tulee kuitenkin todennäköisesti olemaan vain väliaikainen ilmiö, sillä kun tuotantoa ajetaan takaisin ylös ja tarjonta alkaa vastaamaan kysyntää, jolloin tuottajahinnat tulevat laskemaan ainakin jonkin verran.
YKHI-inflaatio nousi marraskuussa Eurostatin pika-arvion mukaan historiallisen korkealle 4,9 prosenttiin, joka on korkein inflaatiovauhti koko rahaliiton olemassaolon aikana. Suurin yksittäinen syy inflaation kiihtymiselle on energian hinnan nousu. Talouden elpyessä pandemiasta sähkön kysyntä on kasvanut, joka on osaltaan nostanut sähkön hintaa. Myös nesteytetyn maakaasun hinta on noussun voimakkaasti, koska sitä käytetään muun muassa laivojen polttoaineena. Sähkön hinta on myös sidoksissa maakaasun hintaan, koska joustavin tapa tuottaa sähköä on nimen omaan maakaasun avulla. Ja kun maakaasun markkinahinta on noussut niin se on myös nostanut sähkön markkinahintaa, koska sähkön hinnan on kyettävä kattamaan maakaasun tuotantokustannukset. Sähkön hinta tulee kuitenkin ennustusten mukaan tasaantumaan normaalille tasolle loppukevään ja alkukesän aikana.
Euroalueen pohjainflaatio nousi marraskuussa 2,6 prosenttiin. Pohjainflaatiosta on puhdisteetu volatiilien hyödykkeiden, kuten energian ja elintarvikkeiden hintojen muutos. Pohjainflaatio on melko lähellä EKP:n uutta inflaatiotavoitetta, joka on symmetrisesti 2 prosenttia keskipitkällä aikavälillä. Pohjainflaatio voisi viitata nykyisen inflaation olevan vain väliaikaista.
Mittavaa palkkainflaatiota ei ole vielä ollut havaittavissa, mutta tyypillisesti palkat nousevat hieman inflaatiovauhdin perässä. Myös pandemia on vaikuttanut palkkakehityksen mittareihin. Jos euroalueella alkaa ilmentyä palkkainflaatiota, voi se johtaa pidempi kestoiseen inflaatioon koko taloudessa, koska palkat nostavat automaattisesti yritysten kustannuksia.
Mikäli inflaatiosta tulee pysyvämpi pidempiaikainen ilmiö emmekä lähde nostamaan EKP:n perusrahoitusoperaatioiden korkoa 0,0 prosentista, syö inflaatio velkaantuneiden maiden velkojen reaali arvoa. Korkeampi inflaatio heikentäisi euron arvoa suhteessa muihin valuuttoihin, joka toisi vetoapua euroalueen talouteen ja vahvistaisi euromaiden vaihtotaseita. Riskinä on, että inflaatio nousee liian korkeaksi eikä EKP saa inflaatiota kuriin muuta kuin agressiivisilla koron nostoilla, joka voi olla tuhoisaa velkaantuneille euromaille.
Vaikka lavean rahan määrän kasvuun vaikutti eniten EKP:n nettomääräiset ostot myös yksityiselle sektorille myönnetyt lainat vaikuttivat M3:n kasvuun. Lainanannon kasvuun vaikuttaa edelleen suotuisat rahoitusolot euroalueella matalien korkojen ansiosta. Myös eurojärjestelmän hallussa pitämien velkapapereiden osuus M3:sta laski. Lainanannon osuuden lisääntyminen on osoitus toipuvasta taloudesta, mutta samalla se voi johtaa hintojen nousuun tuotantoketjuissa.
Osakesijoittajalle kasvava inflaatio ei välttämättä ole huono asia, sillä osakesijoitukset tuovat nimen omaan suojaa inflaatiolta ja inflaation myötä myös osakkeiden hinnat usein nousevat. Velkarahallla sijoittavalle asuntosijoittajalle inflaatio on positiivinen asia, koska inflaatio syö velan todellista arvoa ja samalla asunnon hinnat nousevat inflaation noustessa. Inflaatiosta kärsivät etenkin korkosijoittajat, koska inflaatio nostaa yleistä korkotasoa jolloin korkopaperin kuten velkakirjan arvo laskee. Mikäli korkopaperin kuponkikorko on sama kuin inflaatio sijoittajan tuotto on pyöreä nolla. Jos inflaatio on korkeampi kuin kuponkikorko, sijoittaja tekee tappiota.